keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Olen elossa!

Kolme viikkoa on vierähtänyt nopeaa, ja kirjottaminen on vähän unohtunut. "Kirjotan huomenna" .. niin.. Sanoin noin jo kaksi viikkoa sitten. Mutta nyt päivitän taas Äkäslompolon kuulumisia!

Viikot menee yleensä aika samalla kaavalla, työpäiviä 5 ja vapaapäiviä 2. Normaali työpäivä kestää kahdeksasta neljään. Viime päivät ovat olleet melko hiljaisia, muutama ihminen siellä täällä katselemassa eläimiä. Päivät oon kuluttanut lähinnä rasvaamalla hevosten varusteita sekä harjailemalla aaseja ja hevosia. Silloin tällöin työpäivän jälkeen ratsastetaan maastossa tai kentällä. Kotieläinpihalla työskentelyn plussapuolia.

Eilen meillä oli huolehdittavana kaksi poikaa, veljekset, iältään 5- ja 3-vuotiaat. Heille oli varattu puuhapäivä, johon normaalisti kuuluisi eläinten katselemisen ja hoitamisen lisäksi ponitalutus, rekiajelu sekä moottorikelkkailu. Valitettavasti tähän aikaan vuodesta moottorikelkkailua ja rekiajelua on mahdotonta enää järjestää kun reitit ovat osaksi veden vallassa. Saimme tällä "puuhapäivällä" suoritettua Caritan kanssa tapahtumajärjestelynäytön, sillä suunnittelimme ja vedimme koko päivän heille (4h).

Ratsastuksenopettaja antoi meille viime viikolla tehtäväksi käydä liikuttamassa Dippis -shireä, jolla on ollut jalkavaiva ja hän on ollut "lomalla" viimeiset kolme kuukautta. Eilen saimme siihen vielä kaksi liikutettavaa lisää, joten menimme kentälle ratsastamaan ilman satulaa Caritan ja Kaisan kanssa. Carita ratsasti Dippiksellä, Kaisa Helinällä ja minä Oivalla.

Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes Oiva muisti vanhat temppunsa, pukitti kesken laukan ja minä tulin selästä voltilla alas. Ja koska kenttä on puoliksi sulanut, on se tietenkin ihan mudassa. Ja niin olin minäkin. Ei mitään, nousin takaisin selkään mutta ponista olikin hauskaa lennättää ratsastajaa, joten hyppäsin (vapaaehtoisesti) alas selästä ja läksin talliin hakemaan satulan ja raipan. Niiden kanssa poni rauhoittui hetkeksi, mutta kun laukkaisin viimeistä pätkää, teki Oiva taas tempun eli kiskaisi pään alas ja lensin uudelleen. Tällä kertaa oli lähteä ilmat pihalle. Eikun takaisin selkään ja muutama kierros ravia sekä laukkaa ja talliin.

Ratsastuksen jälkeinen kauppareissu oli hieman hidasta, koska en kyennyt tekemään nopeita liikkeitä tai edes kävelemään normaalisti huonon olon takia. Nyt olo on onneksi parantunut ja vietän vapaapäivää ruissipsien kanssa :) Ajattelin heittäytyä hurjaksi ja lähteä Susu -koiran kanssa lenkille metsään, koska pihalla on lämmin (ja tuulee) ja aurinko paistaa!


Susu


Oona -mamma ja vauvamaha

Ehdoton lemppari; Vilho

Vili


Tahvo, joka pissas yks päivä meidän matolle ja vaatteille...


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Maiseman vaihto

Islannista palattiin pari viikkoa sitten, vietettiin lomaa kotona, ja nyt ollaan Ylläksellä suorittamassa toista harjoittelua. Työpaikkana on siis Konijänkän Kotieläinpiha, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Jounin kaupasta.

Työtehtävänä meillä on aamuisin juottaa ja ruokkia eläimet, sekä siivota niiden aitaukset. Päivällä hoidetaan tarpeen mukaan esimerkiksi rekiajelua suomenhevosruuna Viljamilla tai poniratsastusta shetlanninponitamma Teenalla (poroajeluita en ole vielä käynyt läpi joten ne ei ainakaan vielä kuulu mun työtehtäviin). Joinakin päivinä on maasto- tai kenttätunteja, joten meidän tehtävänä on laittaa hepat kuntoon. Ja silloin kun edellä mainittuja tehtäviä ei ole, me voidaan mennä vaikka paijjaamaan ja harjaamaan suomenhevosruuna Vilhoa, joka on sairaslomalla, aaseja, minihevosia tai muita eläimiä, joita täältä löytyy noin 200 kappaletta.

Viikonlopun aikana päästään ratsastamaan ensimmäistä kertaa täällä. Työpaikka jossa työskentely ei edes tunnu työnteolta :)

Oiva

Vilho ja Oiva

Väinö

Karkki


Viljami

Saatiin seuraa töihin pikku vuohelta ♥

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Ei edes kolmea viikkoa jäljellä!

Muutama päivä ollaan nyt tehty eri hommia kuin aikasemmin. Minä oon respassa ja Carita kerroksilla, ja hyvin on lähtenyt sujumaan! Pikkuhiljaa oon oppinut käyttämään uutta varausjärjestelmää (Roomer, joka on kyllä ainaki näillä näkymin paljon helpompi kuin Opera), ja respan tapoja. Täällä respassa oleminen on erilaista kuin Suomessa business -hotelleissa. Ensimmäistä kertaa oikeasti nautin hotellissa työskentelystä, enkä halua lähtä pois! City Centerillä on vähän rennompaa kuin business -hotelleissa, koska siellä on yleensä vain vapaa-ajanmatkustajia. Ja täällä tuntuu että oikeasti kuuluu porukkaan, ja että muita työntekijöitä kiinnostaa tutustua meihinkin. Aikasemmin mulla ei tämmösiä työkavereita ole ollut.

Käytiin viime viikolla kattomassa Kringlanissa Fifty Shades of Grey, ja kesken leffan tapahtui jotain erittäin mysteeristä.. Se oli kerenny kestää noin tunnin, kun yhtäkkiä saliin tuli hämärä valaistus ja osa porukasta lähti pois salista (jättivät kuitenki tavaransa paikoilleen) ja tulivat kohta takaisi poppareiden kans. Se oli mainoskatko. Leffateatterissa. Outoa.

Laiskoina ihmisinä ollaan käyty pari kertaa ulkona syömässä..

Cafe Bleu & kanapastaa♥


Ens lauantaina äiti tulee Islantiin! Ja heti seuraavana päivänä meidän opettajakin tulee tänne :) Kiva nähä pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä Suomesta. Suunnitelmissa on äitin, hänen miesystävänsä ja Caritan kanssa mennä käymään Golden Circlellä ja pulikoimaan Blue Lagooniin. Caritan kanssa ollaan myös suunniteltu menevämme joku kaunis päivä ratsastusretkelle issikoilla.

Vaikka tykkään olla Islannissa, niin kyllähän mää ootan Suomeen pääsyä, koska siellä on kaikki tutut ihmiset ja perhe. Välillä meinaa nimittäin ärsyttää se ettei voi vaan soittaa jollekkin että keksitäänkö jotan tai lähdetäänkö johonki. Ja suomea voin puhua lähinnä Caritan kanssa (toki netissä muittenkin, mutta silti). Muutama suomea puhuva ihminen ollaan täällä kuitenkin tavattu, mutta ei niidenkään kanssa ole niin paljon puhuttu, kun niihin ollaan törmätty joko bussissa tai hotellilla ohimennen. Toisaalta kyllä harmittaa että lähtö on niin lähellä, kun ihan varmasti tulee ikävä työkavereita, ne on ihan huippuja :c Ja yks syy miksi odotan kotiin pääsyä on se, että saatiin Caritan kanssa tatuointiajat Red&White Inkiin! Se on toukokuussa, pari päivää ennen meidän valmistujaisia. Ajateltiin Ylläkseltä tulla ehkä noin viikkoa ennen valmistujaisia pois koska ite ainakin haluan leipoa oman kakkuni, ja muutenkin olla mukana juhlien laitossa.

  

Viime viikolla käytiin Erasmuksen järjestämässä tilaisuudessa syömässä kakkua. Itse lähdin sieltä aikaisemmin, koska liikaa ihmisiä pienessä paikassa. Ja muutenkin oltiin oltu päivä töissä niin oli vähän väsy. Carita ja Bettina jäi pitemmäksi aikaa, ja yöllähän ne oli vasta takasi tullu. 

En muuten valita enää Oulun huonosti auratuista pyöräteistä, nimittäin täällä pyörätiellä saattaaa lunta olla yli nilkkojen, mutta niitä ei silti aurata. Oon nähnyt ehkä kerran tai kahdesti näiden kolmen viikon aikana että pyörätiet olis aurattu. Yleensä nämä vaan luottaa siihen että teiden alla olevat kuumavesiputket sulattaa lumen ja jään pois.